IMATRAN SEUDUN PERHOKALASTAJAT

PERHOKALASTUSTA, VAPOJEN RAKENTELUA, PERHOJEN SITOMISTA JA KAIKKEA MUUTA PERHOKALASTUKSEEN LIITTYVÄÄ

Kesällä 2005 tuli, paremman tekemisen puutteessa, vietettyä viikko Könkämäenolla. Asuntovaunu auton perään, polkupyörät kyytiin ja kaverin kanssa matkaan. 

Leiriytyminen Könkämän varteen on helppoa, leiriytymis/yöpymis paikkoja teltoille ja asuntovaunuille on jokivarressa yllinkyllin, osa epävirallisempia, osa virallisempia. Komeimmilla koskipaikoilla on asfalttilevikkeet, jätehuolto ja huussit matkustavaisia varten. Tosin aika hyvin miehitettyjäkin, nämä komeimmat paikat pahimpaan sesonkiaikaan. 

Silloin kun harjuksen perässä liikutaan kannattaa ehkä nämä tiheimmin kansoitetut paikat jättää vähemmälle huomiolle, leiriytyä hieman puskaisemmalle seudulle, varautua muutaman kilometrin patikkamatkoihin ja varustautua viidakkoveitsin raivaamaan tiensä pahimpien rantapajukoiden läpi. 

Harjus ei havaintojeni mukaan kestä kovin suurta kalastuspainetta vaan keskikoko kutistuu melko nopeasti, eikä 50 senttisiä harreja Könkämän suosituimmilta kalapaikoilta saa kuin sattumalta. Ja Harjuksen peräänhän Könkämälle usein lähdetään, taimenen ollessa enemmän tai vähemmän sattumankala. 

Reissumme suuntatui seuduille Karjalankoski-Saarikoski-Lammaskoski. Kävimme toki katsastamassa nämä 60-luvulla legendaariseen maineeseen päässeet suurharjus/suurtaimenkönkäät, mutta aiemmin kertomani havainnot osoittautuivat pääosin tosiksi. Väkeä riittää ja kala melko pientä, 40 senttiä alkaa olla jo vaikea ylittää. Parhaaksi noista osottautui ehkä Saarikoski, josta tarttui jo joku 45 senttinenkin HK:n siniseen. Mutta kolmevitosten sinttien onkiminen (niitä tosin riitti runsaasti) alkaa nopeasti tympiä. 

Mutta kun hyppäsimme mukanakuljetettujen maastopyörien selkään, poljimme 5 km ylä tai alavirtaan "kulttuurikoskelta", patikoimme suon yli, raivasimme tunnin tietä läpi pajupusikon, yhytimme kartasta tulkitsemamme nivan ja joenmutkan kahden suvannon välistä ... Niinpä, tilanne vaihtuukin heti toisinpäin, alle 40 senttiset olivat harvassa ja parin kilometrin suvantoa ja nivaa saakin kalastella aivan rauhassa. Ja sitäpaitsi reissuun tulee heti huomattavasti enemmän seikkailun tuntua kun joutuu vähän tekemään töitä jokapäiväisen viiden kalan ja kolmen leivän eteen. 

Suuret kalat kutevat syvissä vesissä, kasvavat sentakia suuriksi, että osaavat olla varovaisia ja asustavat seutuja, jossa koukun suupieleen saamisen riski on pienempi. 

Normaali "tienvierijokivarsi" kalastukseen kun lisää tilavan eväsrepun, itikkaöljyä riittävästi, maastopyörän, seikkailumieltä ja mielikuvitusta niin "suurharjuseldoradon" voi vielä Könkämältä löytää.